On kiva, että meillä eläintenkouluttajilla on töitä. Välillä olisi kuitenkin parempi, että niitä olisi vähän vähemmän. Jotkin eläinten ongelmista ovat sellaisia, jotka on helpointa ehkäistä ennalta ja hyvin työläitä korjata jälkikäteen.
Autan ilomielin korjaamisessa, ja sitkeällä työllä pahatkin mokat onnistutaan paikkaamaan. Tässä on kuitenkin viisi vinkkiä, joilla eläintenkouluttajien töitä voi tehokkaasti vähentää:
1. Älä länttää vieraita eläimiä yhteen ja toivo, että ne tulevat toimeen. Älä varsinkaan, jos eläimistä edes toinen on kissa. Kissa SAATTAA ystävystyä uuden tyypin kanssa tuosta vain, mutta paljon todennäköisemmin se ei ystävysty. Yleensä varsinkin kotona valmiiksi oleva kissa kokee olonsa uhatuksi ja alkaa stressata. Luonteesta riippuen se saattaa alkaa puolustaa itseään ja tilaansa raivokkailla hyökkäyksillä tai se saattaa alkaa merkkailla tai oireilla muuten. Kun kriisi on kerran sytytetty, sitä on työlästä ja joskus mahdotonta sammuttaa.
Kun kotiin tulee uusi eläin, se pitää alkuun pitää erillään muista eläimistä ja tutustuttaa niihin vähitellen. Portti tai verkko-ovi on kätevä. Tutustuttaminen pitää hoitaa niin, että kaikille osapuolille syntyy toisista mukavia mielikuvia, ei huonoja. Tässä kohtaa neuvon kysyminen eläintenkouluttajalta tulee vielä halvaksi.
2. Älä raahaa koiraa paikkoihin, joissa se pelkää. Koira ei ”totu” sillä, että se pakotetaan kokemaan pelkoa uudestaan ja uudestaan. Päinvastoin pelko vain kasvaa. Ja mitä useammin koira kokee pelkoa, sitä todennäköisemmin se alkaa pelätä kaikkea muutakin.
Yleinen remmirähisijän kaava menee näin: Koiraa jännittää ulkona. Omistajan mielestä koiran pitää ”tottua”, ja hän raahaa koiraa väkisin sinne ja tänne. Koiran mielestä koko lenkkeilystä tulee ahdistavaa, ja se alkaa purkaa pelkoaan haukkumalla kaikelle.
Joskus eläimiä on tietysti pakko viedä ei-niin-kivoihin paikkoihin, mutta päivittäinen lenkkeily ei saa olla pakkoa. Sen pitää olla kaikille mukavaa. Jos koira ei uskalla mennä pihaa pidemmälle, pitää aloittaa ulkoilemalla pihalla. Vähitellen koiraa voi ystävällisesti kannustamalla ja palkitsemalla rohkaista pitemmälle. Kun omistaja ei pakota eikä painosta, yleensä koiran uteliaisuus voittaa hyvinkin nopeasti ja se alkaa nauttia uusien paikkojen tutkimisesta.
3. Älä harjoittele hevosen lastausongelmaa. Joka ikinen kerta, kun hevosta yritetään lastata, opettaa sille jotakin. Mitä enemmän hevonen harjoittelee trailerin luona väärää asiaa – pelkäämistä, keulimista, paniikkiperuuttamista, sillalle juuttumista– sitä tiukempaan väärä asia juurtuu. Ei auta, vaikka hevonen lopulta saataisiin koppiin, jos se on sitä ennen pari tuntia harjoitellut ja vahvistanut väärää käytöstä. Hanki siis lastausongelmaan heti sellaista apua, jolla asia lähtee menemään oikeaan suuntaan. Oikea suunta on se, missä lastauksesta tulee sekä hevoselle että omistajalle mukavampaa ja vääriä asioita ei vahvisteta.
4. Älä leikkaa kissan tai koiran kynsiä väkisin. Toistetaan vielä: Pakko ei tee asiasta mukavampaa tai helpompaa. Se tekee siitä vaikeamman. Kynsienleikkuu alkaa inhottaa kahta enemmän, ja koira tai kissa alkaa vastustella koko ajan aiemmin ja tehokkaammin. Kärsivällinen ja ystävällinen siedättäminen, rauhassa eteneminen ja nameilla tai rapsutuksilla palkitseminen todella maksaa vaivan.
5. Älä kuvittele, että pelkkä maalaisjärki riittää. Se ei riitä. Eläimenomistajan ei tarvitse olla eläinten käyttäytymistieteen erikoisasiantuntija, mutta jonkin verran tietoa on pakko hankkia. Maalaisjärki ei auta meitä tunnistamaan esimerkiksi koiran pieniä stressioireita tai hevosen kipuilmeitä, eikä se anna kovin kummoisia työkaluja tehtävien opettamiseen.
Päinvastoin ihmisnäkökulmainen mutu voi johtaa pahastikin harhaan. Eläin voi oppia ihan eri asioita kuin piti tai se saattaa voida omistajan tietämättä todella huonosti.
