”Hevonen ei mene koppiin”, soittaa asiakas. Kouluttaja kurvaa paikalle, ja koppikoulutus aloitetaan. Asiat tehdään vähän eri tavalla kuin ennen, hevosta siedätetään ja sitä palkitaan järjestelmällisesti ja oikea-aikaisesti. Niinpä koulutuskerran päätteeksi hevonen kävelee koppiin vapaaehtoisesti omin jaloin.
Asiakas on tietysti riemuissaan. Vuosia taisteltu ja nyt ongelma ratkesi kertaheitolla! Tämähän ei tullut edes kalliiksi! Kouluttaja yrittää piipittää, että ei ongelma vielä kokonaan ratkaistu ole, ja yrittää myydä seuraavia käyntejä. Asiakas sanoo tekevänsä koppiharjoituksia itsenäisesti ja lupaa ottaa myöhemmin yhteyttä.
Vähään aikaan asiakkaasta ei kuulu mitään. Sitten tulee viesti: ”Oltiin kisoissa, ja palatessa hevonen piti lastata pakolla. Ei nämä sun ohjeet toiminut.” Asiakas palaa vanhaan taistelumenetelmään ja kouluttaja niittää huonoa mainetta hevospiireissä.
Suurimmassa osassa eläinkoulutuksista ei tietenkään käy näin. Olen kuitenkin katsellut alaa riittävän kauan todetakseni, että ilmiö on harmillisen yleinen. Koulutusprojektit jäävät kesken juuri sillä hetkellä, kun kaikki näyttää petollisen hyvältä. Eläin näyttää ulospäin toimivan loistavasti, mutta muutos sen päässä ei vielä ole riittävän syvä kestääkseen aikaa ja muuttuvia tilanteita. Eläin on oppinut uuden taidon, mutta siitä ei vielä ole tullut tapaa – sitä selkäydinreaktiota, jota eläin ensimmäiseksi tarjoaa uudessa tilanteessa.
En syytä tästä ilmiöstä niinkään asiakasta vaan meitä kouluttajia. Eihän ole asiakkaan vika, jos hän ei ymmärrä täydellisesti eläimen mielenliikkeitä – juuri siksihän hän kouluttajan kutsui. Asiakas ei myöskään voi yhdessä kerrassa omaksua virheettömästi koulutusmenetelmää, jota kouluttaja itse on opiskellut vuosia. Ei ole ihme, jos hän itsenäisesti harjoitellessaan tulee tehneeksi virheitä.
On kouluttajan tehtävä riittävän suoraan ja selkeästi kertoa, että yksi ohjattu harjoituskerta ei vähänkään suuremmassa ongelmassa riitä. Jos eläin on kuukausien ja jopa vuosien ajan ”harjoitellut” väärää toimintatapaa eli vaikkapa kopin eteen juurtumista, ei uusi tapa voi mitenkään syrjäyttää vanhaa kertaheitolla. Hevonen voi kyllä oppia uuden taidon hyvinkin nopeasti ja tarjota sitä niin hanakasti, että ongelma näyttää pyyhkiytyneen kokonaan pois. Silti vasta toistot ja oikeanlainen yleistämistreeni luovat varman, selkäytimestä kumpuavan tavan. Sen tavan, jonka hevonen muistaa silloinkin, kun omistaja on syystä tai toisesta epävarma, viereiset hevoset lähettävät pelkoferomoneja ja muovipussi lentää trailerin eteen.
Tästä syystä olen päättänyt, että myyn jatkossa hevosten koppikoulutuksia vähintään kolmen käyntikerran paketteina. Tarjolla on myös paketti, jossa on tulostakuu: hevosesta varma lastautuja tai rahat takaisin. Jälkimmäisessä paketissa käyntikertojen määrää ei ole etukäteen määrätty, vaan asiakas maksaa yhden hinnan riippumatta siitä, kuinka monta kertaa käyn.
Tällä linjauksella pääsen varmistamaan, että koulutukset eivät jää kesken juuri, kun näyttää petollisen hyvältä. Hevoset ovat niin ihailtavan nopeita oppimaan, että meidän ihmisten täytyy hoitaa varmistelu.