Katselin netistä videoita maailmankuulun esteratsastusvalmentajan George Morrisin valmennuksista. Ei olisi kannattanut. Yhdellä videoista Morris kouluttaa ratsukoita ylittämään vesimattoestettä, joka monesti on hevosista pelottava. Morrisin menetelmä menee näin:
Estettä lähestytään ravissa, ja muutamaa metriä ennen siirrytään käyntiin. Kun hevonen pysähtyy esteen eteen (koska se ei tietenkään halua hypätä estettä käynnissä), seistään hetki paikallaan, pyydetään hevosta eteen ja lyödään samalla raipalla. Hevonen ei pääse eteenpäin (koska se este on siinä edelleen), joten käännetään säikähtänyt eläin voltille ja lähestytään uudelleen. Tällä kertaa lähestytään laukassa ja lyödään hevosta juuri ennen hyppyä. Samaa toistetaan monta kertaa: ensin tarkoituksellinen pysähtyminen lyönnin kera, sitten hyppy lyönnin kera.
Videon jälkeen olin pöllämystynyt. Epäilemättä Morris osaa kouluttaa menestyviä ratsukoita, mutta ihanko totta tällaisilla keinoilla? Menemättä edes koulutustavan eettiseen ja eläinsuojelulliseen puoleen, minusta touhu vaikuttaa yksinkertaisesti typerältä. Ensin hevosta pyydetään hidastamaan esteen eteen, ja kun se tekee niin, sitä rangaistaan. Sitten pyydetään hevosta lähestymään reippaasti, ja kun se tekee niin, taas rangaistaan. Samalla tietynlaiseen esteeseen liitetään hevoselle järjestelmällisesti mielikuvaa kivusta. Anteeksi, mutta mitä ihmettä?
Videolla joka ratsukko kyllä hyppää esteen, joten jos se oli ainoa tavoite, ehkä harjoitus toimi. Lisämausteena kaikki hevoset kuitenkin käyvät todella hermostuneiksi ja alkavat panikoida jo kauan ennen estettä. Yhdellekään ei taatusti jää mielikuvaa, että esteiden hyppääminen olisi kivaa, eivätkä siltä näytä ratsastajatkaan. Jokaisen päässä vesimatto on tehtävän jälkeen erittäin erityinen asia, eikä varmasti hyvällä tavalla.
***
Kiellot esteillä eivät toki ole kaikista yksinkertaisin koulutuskysymys. Jos ratsastaja ei reagoi kieltoon muuten kuin kääntämällä hevosen esteeltä pois, hevonen saa kiellosta ikään kuin palkkion. Hankala tilanne ratkesi, ja avutkin ratsastaja todennäköisesti myötäsi pois heilahtaessaan eteenpäin. Estehevonen ei voi menestyä, jos se oppii kieltämisen toimivimmaksi ratkaisuksi. Kiellot voivat olla ratsastajalle vaarallisiakin. Jotain muuta pitäisi siis tehdä, mutta mitä?
Onneksi George Morrisin menetelmä ei ole ainoa vaihtoehto. Hevoskouluttajat, valmentajat ja huippuratsastajat ympäri maailmaa lähestyvät kielto-ongelmaa monilla muillakin keinoilla, myös sellaisilla, joissa ei ole eettisiä ja eläinsuojelullisia ongelmia. Kokoan niistä tähän muutaman.
Ongelman syiden selvittäminen. Hevoset ovat säikkyjä otuksia, mutta ei niidenkään kuulu pelätä koko ajan kaikkea. Jos hevosella on jatkuvasti esteradalla jokin vinossa ja joka toinen este hirvittää, selvästi hyppääminen on hevoselle syystä tai toisesta ahdistavaa. Syy voi olla kipu – esimerkiksi vatsahaava voi vihlaista ilkeästi mahanesteiden loiskahdellessa hypyissä – tai koko touhu on voitu alun perin oppia väärässä mielentilassa. Myös epäsopivat varusteet tai huono ratsastus voivat aiheuttaa kieltoja. Jos hevosella on esimerkiksi tapana kiihdyttää esteen jälkeen eikä ratsastaja keksi muita keinoja kuin kiskoa ohjista, hyppäämisestä tulee nopeasti inhottavaa. Kuka nyt tahtoisi mennä esteiden yli, jos ”kiitoksena” on aina kiskaisu suusta.
Ongelmien syiden selvittäminen on siinä mielessä tärkein lähestymistapa, että ilman sitä muut ovat helposti pelkkää tekohengitystä.
Siedättäminen. Jos hevonen pelkää juuri tietynlaisia esteitä, sen voi siedättää niihin. Kun hevonen pääsee totuttelemaan pelottavaan asiaan vähitellen ja omassa tahdissaan, pelko poistuu. Tässä videossa esteratsastaja Luca Moneta siedättää hevosta vesimattoon.
Palkitseminen. Me kehnotkin esteratsastajat osaamme yleensä palkita hevosta hyppäämisestä myötäämällä ohjista kunnolla hypyn aikana ja pitämällä tauon hyvän radan jälkeen. Palkitsemista voi kuitenkin monella tavalla tehostaa lisää. Taitavien ratsastajien näkee usein antavan treeneissä pitkät ohjat ja pitävän tauon minkä tahansa vähän vaikeamman hypyn jälkeen. Kun tauon ajoittaa heti hypyn perään, hevonen saa selvän viestin, että vaikeankin hypyn yrittäminen kannattaa. Kehut ja rapsutus tehostavat viestiä entisestään.
Myös herkkupalkintoja voi käyttää ja käytetään estehevosten koulutuksessa. Edellä mainittu Luca Moneta sulatti kansainvälisen yleisön sydämet vuonna 2013 palkitsemalla hevostaan huikeista korkeushypyistä porkkanalla. Tuloksena oli unohtumaton puissance-voitto. Palkitseminen eli positiivinen vahvistaminen kuuluu Monetan vakiomenetelmiin arkitreenissäkin. Esteratsastaja Beezie Madden puolestaan ratkaisi naksutinkoulutuksen avulla esimerkiksi Judgement-hevosensa vesipelon.
Tutkimiskäytöksen salliminen ja vahvistaminen. Hevoskouluttaja, valmentaja ja professori Angelo Telatin lähestyy pelottavien esteiden ongelmaa hevosten luonnollisen tutkimiskäytöksen avulla. Hevosille on luontevaa selvittää uusien asioiden vaarallisuusaste lähestymällä varovasti ja nuuhkimalla. Telatin rohkaisee hevosia tähän myös esteiden kanssa ja opettaa ne vähitellen suoriutumaan ”tutkimuksesta” yhä nopeammin. Lopulta uudennäköisen esteen kohdalla hevoselle riittää, että se pääsee lähestyessään nostamaan päänsä ja näkemään esteen kunnolla.
Kyseessä ei ole sinällään mikään ihmeellinen juttu. Arvostamani valmentaja, jonka tunneilla olen käynyt, kehottaa hänkin usein antamaan hevosen nuuhkia. Telatinilla on tavan tehosta kuitenkin myös tutkimusnäyttöä. Vuonna 2011 hän kokosi ryhmänsä kanssa 50 hevosen joukon, josta 43:lla oli ollut estekielto-ongelmia. Hevosille aloitettiin koulutus, jossa niitä ei pakotettu kohti esteitä vaan rohkaistiin niitä tutkimiskäytökseen. Viimeistään kuuden kuukauden päästä hevoset osallistuivat estekisoihin ja niiden suoritus arvioitiin. Tulokset olivat melko vakuuttavia. Nuorten hevosten ryhmästä kaikki yhtä lukuun ottamatta suorittivat kisaradan ilman ainuttakaan kieltoa. Vanhojen hevosten käytös ei muuttunut aivan yhtä paljon, mutta niistäkin lähes kaikilla kiellot olivat vähentyneet merkittävästi. Telatinista ja tutkimuksesta on lisää täällä .
***
Keinoja siis riittää. Hevosen hakkaaminen ei ole pakollista, ei edes esteratsastuksessa.
